keskiviikko 24. lokakuuta 2012

9.10. – 24.10. Vuda Point Marinassa ja Yasawa saaristossa

Vuda Point Marinassa on hyvät palvelut,  venetarvikeliike,  ruokakauppa ja ravintolat sekä hyvät yhteydet Lautokan kaupunkiin. Erilaista ohjelmaa on myös tarjolla useampana iltana. Vudan satamassa on telakka johon  nostetaan veneitä myös sykloni kauden ajaksi suojaan. Varastointi tapa on sellainen, että köli on maakuopassa ja pohjan tukena on autonrenkaita.




Vudaan siirryimme sen takia, että me halusimme nostaa veneen ylös.  Veneitten nosto oli kuumimmillaan. Maanantaipäivänä, kun meidän nostovuoro oli,  nostettiin 5 venettä ja muutama laskettiinkin. Verden nosto oli päivän viimeinen.  Se kesti aivan pimeään asti siten, että sitä ei ehditty asentaa pukille ja me nukuimme yhden yön veneessä joka oli nosturin liinojen varassa.  
Pääsyy veneen nostoon oli se että SSB radio lakkasi toimimasta.  Sukelluksella huomattiin toisen maadoituslevyn pudonneen ja toisenkin kiinnitykset olivat syöpyneet.  Tämä vika tuli nyt toisen kerran  ja sen syy on ratkaisematon ongelma. Asiatuntijoilta on saatu monenlaisia ohjeita.  On lisätty Grounding Isolation Bridge ja galvaaninen erotin pitäisi olla kunnossa. Vika on hankala, koska maadoituslevyjen  pultit menevät pohjan läpi. Uusi maadoituslevy olisi saatu vasta kolmen viikon kuluttua, ja Handyman  Manu teki korvikkeen sille kuoritusta akkukaapelista.  Nyt täytyy yrittää ratkaista vika, joka aiheuttaa syöpymisen  ennen seuraavaa nostoa.  
Kun vene oli maissa, niin tietysti pohja putsattiin ja maalattiin, sinkit vaihdettiin ja potkuri huollettiin.  Nyt voimme mennä Uuteen Seelantiin huoletta kun pohja on puhdas ja täytämme heidän tiukat vaatimuksensa.
Kävimme Lautokassa ruokaostoksilla ja Vudan satamasta saimme vesi- ja  dieseltankit  täyteen. Nyt saimme myös pitkästä aikaa suomalaiset kaasupullot täytettyä.  Edellisen kerran täyttö onnistui Panamassa.
Lisäksi saimme vanhoilta tutuiltamme Reality veneen Vaughnilta ja Sharonilta uuden elektronisen OPENCPN  nimisen kartan,  johon oli jo tallennettuna  myös Google Eahrtista satelliitti kuvia. Kuvissa näkyy kaikki matalat reefit ja näin voi aina tiukoissa paikoissa ajaa satelliittikuvan mukaan joka on aina oikea. Varsinkin täällä Fidzin saaristossa kaikki elektroniset kartat ovat epätarkkoja. Tämä OPENCPN on purjehtijoiden tekemä ja se on  vapaasti imuroitavissa netistä. Siihen voi myös itse hakea Google Earthistä kuvia tarpeellisilta alueilta. Ne on vain muokattava sellaisiksi, että ohjelma osaa ne lukea.
Torstaina, kun vene laskettiin vesille,  innostuttiin  heti jatkamaan keskeytynyttä  Yasawa-saariston kierrosta, nyt kun meillä oli hyviä uusia karttojakin. Tuuli oli miellyttävä  6-8 m/s ja aalto pientä eli mitä parhaimmat olosuhteet. Ensimmäisenä oli radion testaus ja se toimi täydellisesti, mikä helpotus.
Ensimmäinen ankkuripaikka oli Drawaqa Island  (17.10 S, 177.11 N). Pudotimme ankkurin kahden muun veneen seuraksi. Paikka tuntui aivan viihtyisältä ja vielä kun huomasimme, että sukeltajia kuljettavia veneitä oli useampia liikkeellä, niin tuntui, että  täällä voi olla mielenkiintoista.  Saman tien lähdimme ensimmäiselle kierrokselle jollalla ja seurasimme, minne  sukellusfirmat asiakkaitaan veivät. Näin löysimme aivan mahtavia snorklauspaikkoja, varsinkin korallit olivat näyttäviä ja värikkäitä. Seuraavana päivänä huomasimme, että aivan meidän veneen vieressä oli erinomainen paikka, eikä tarvinnut käyttää jollaa ollenkaan vaan uimme sinne suoraan veneestä.
Lauantaina veneen ulkopuolelta jostain kuului tervehdys ” bulaa”. Veneen perässä oli paikallinen sukeltaja, joka oli harppuunan kanssa kalastanut kaloja. Niitä oli vyöllä ainakin kaksikymmentä. Pyysimme nousemaan veneeseen ja ostimmekin kaksi kalaa  5 $ kappale, rahat kuulemma menivät koululle.  Miehen nimi oli Eroni, hän kertoi elämästä täällä saarilla ja kyseli Suomesta.  Tarjosimme kahvit ja juttelimme pitkään. Ihan mukava nuorimies  tuntui olevan tämä Eroni. Kutsui meitä käymään myös omaan kyläänsä. Ranskalainen naapuriveneen pariskunta tuli jollalla  viereen, ja Eron siirtyi heidän veneeseensä tekemään kalakauppaa. Täällä on yleensäkin ollut helppoa päästä puheisiin paikallisten kanssa. He ovat  kovin kiinnostuneita meidän kotimaasta ja perheestä ja työstäkin.
Seuraava ankkuri paikka oli Sawa-I-Lau ( 26.51 S, 177.28 E ), jossa oli kolme muuta venettä. Erittäin kaunis paikka, jonka erikoisuus oli patsasmaisiksi syöpyneet rantakivet ja näyttävä luola ja myös hienoja hiekkarantoja,  piknikpaikoista ei ollut pulaa. Tuuli kääntyi ja ankkuripaikka alkoi olla rauhaton, joten lähdimme seuraavana päivänä takaisin kohti Vuda Pointia. Pysähdyimme yöksi  Somo Somo lahteen.  Tuuli oli reipasta ja matka eteni mukavasti. Nyt huomasimme kuinka hyvä uusi karttamme oli. Ajoimme lähes koko matkan satelliittikuvien mukaan ja reefit oli siellä missä kuva näytti.  Näin purjehdimme turvallisesti kapeistakin paikoista.
Vudaan saavuimme tiistaina 23.10.   Nyt alkaa oikean sääikkunan odottelu  ja oikean ajankohdan valinta matkalle Uuteen Seelantiin.  Täällä on paljon muitakin lähtöön valmistautujia. Aika kuluu mukavasti  kun  tutustutaan  uusiin veneilijöihin  ja jutellaan aikaisemmin tavattujen kanssa.  Purjehtijat ovat ikään kuin yhtä suurta perhettä.
Viisi viikkoa on jo vierähtänyt Fidzillä ja nyt  meillä on  sellainen tunne, että täällä olisi voinut olla vielä kauemminkin.  Monet purjehtijat viihtyvät täällä useammankin kauden. Fidzillä on ystävällisiä ihmisiä ja turvallista liikkua. Me emme ainakaan ole kohdanneet mitään sellaisiaongelmia, joista meitä oli etukäteen  varoitettu.  
Viti Levun länsipuolen saaristo on mitä hienointa purjehdusaluetta ja paikalliset kylät ovat mielenkiintoisia tutustumiskohteita. Paljon hienoja paikkoja jäi varmasti näkemättä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

6.10. – 15.10. Lisää Fidziä








Muscet Covesta lähdettiin aivan erilaiseen, ehkä todellisempaan Fidziin. Päivän mukavan purjehduksen jälkeen tultiin Waya saaressa olevan pienen Yalobin kylän (17. 18,7S  177. 07,5E) edustalle.
Kun iltapäivällä ajettiin jollalla rantaan, kuului iloisia huutoja ja pari pikkupoikaa juoksi vastaan ja veti meidän kanssa veneen rantahiekalle.  Vähän matkan päässä oli aikuisiakin istumassa matolla maassa niin kuin täällä tapana on ja meidät kutsuttiin mukaan. Annoimme kyläpäällikölle pussillisen kavaa ja hän toivotti meidät  tervetulleeksi ensin omalla kielellään ja sitten englanniksi  ja antoi luvan tutustua kylään. Pari poikaa lähti oppaiksi ja toinen heistä ohjasi meitä kädestä  kiinni pitäen ympäri kylää. Kovin alkeellisia ja pieniä olivat tämän kylän asumukset. Mattojen päällä siellä istuttiin ja nukuttiin niin sisällä kuin pihallakin. Ihmiset olivat kovin ystävällisiä ja lämminhenkisiä ja koko kylässä vallitsi mukava tunnelma.
Myöhemmin  tapasimme  Tonyn, australialaisen miehen, joka oli purjehtinut  maailman meriä vuosikausia, kiertänyt Kap Hornin ja jopa yksin purjehtinut maapallon ympäri nonstoppina.  Hän oli vuokrannut tästä kylästä kolme taloa, asuu yhdessä niistä ja vieraille on kaksi taloa. Kaikkien matkojen jälkeen hän on ihastunut juuri tähän kylään. Hän keräsi tarvikkeita ja rahaakin kylän väelle ja etenkin koululle, mutta ei vain antanut niitä, vaan opetti heitä tekemään töitä ja järjestelemään asioitaan.
Seuraavana aamuna pääsimme seuraamaan koulun viikon avausseremoniaa. Mukana olivat  Tony  ja myös yhden Uuden Seelannin veneen miehistö ja kolme Australian rouvaa, jotka olivat Tonyn vieraina.  Tony ja lapset näyttivät viihtyvän oikein hyvin yhdessä.  Ohjelmassa oli ensin lyhyt hartaushetki luokassa, jossa tuolit oli vain meille vieraille, oppilaat ja opettajat istuivat matolla.
Sitten aussirouvat esittelivät tuomisensa, koko matkalaukullisen kaikkea mahdollista mitä koulussa ehkä voidaan käyttää. Meidän kynät ja piirustuspaperit näyttivät kovin vaatimattomilta, mutta siinä oli kaikki mitä meillä oli enää jäljellä.
Sitten mentiin pihalle ja oppilaat  järjestäytyivät  hienosti jonoihin. Nyt oppilaat nostivat Fidzin lipun ja lauloivat kansallislaulun.  Tony ehdotti, että laulettaisiin muutkin kansallislaulut.  Melkein iski paniikki päälle.  Kun oli kuultu Uuden Seelannin laulu, kuulin pyydettävän Suomen vastaavaa.  Ei siinä muu auttanut kuin rohkaista mielensä ja esittää soolona Maamme-laulun ensimmäinen säkeistö. Sen enempää en halunnut yleisöä kiusata. Sen jälkeen oli vielä vuorossa Australian laulu.
Koulussa oli luokat 1 – 6 ja oppilaita parisataa. Yli puolet lapsista oli muista kylistä ja asui viikot koulun asuntolassa, jota opettajat valvoivat kukin vuorollaan. Oppilaat olivat kovin eläväisiä, mutta kuitenkin kurinalaisia.  Oli oikein mukava seurata koulun ja kylän elämää vähän aikaa.
Parin päivän vierailun jälkeen purjehdimme oikein hyvässä tuulessa takaisin itään päin ja asetuttiin Vuda Point  Marinaan (17.40,9S  177.23,2E).

 

torstai 4. lokakuuta 2012

24.9. – 5.10. Fidzillä

24.9. – 5.10.  Fidzillä
Suvalta lähdettiin kiertämään Viti Levun saarta myötäpäivään. Pienen päivämatkan jälkeen pysähdyttiin  Beqan saaressa olevaan Vagan lahteen. Emme edes käyneet maissa vaan lähdimme aamulla eteenpäin ja purjehdimme mukavasti Cuvu Harbouriin, jossa oli elämää edellisen lahden edestäkin. Rannalla oli useita isoja hotelleja ja kaikenmoista vesihärveliä liikkui vesillä. Täälläkin viihdyttiin vain yksi yö.

Seuraavaksi löydettiinkin sitten tosi mukava paikka. Kartoissa sen nimi on Likuri Island, mutta nykyään sitä sanotaan  Robinson Crusoe Islandiksi. Saarella on tosi ystävällinen henkilökunta, joka toivottaa myös purjeveneilijät tervetulleiksi.  Pääasiassa he viihdyttävät saarella asuvia turisteja ja lähihotelleista veneillä tuotuja turistiryhmiä. Me ”yachties”, kuten he meitä nimittävät, saamme osallistua kaikkiin järjestettyihin ohjelmiin ja vielä ilman eri korvausta.  Me ostimme itsellemme tullessamme Robinson Crusoe Islandin ikuisjäsenyyden yhdellä paikallisella dollarilla eli puolella eurolla, että saamme nauttia näistä kaikista eduista. Ruoka on erittäin hyvää ja edullista. Täällä viihdymme varmasti useampia päiviä.  Onneksi kuulimme tästä paikasta Suvassa eräältä hollantilaiselta purjehtijalta, jonka nimi on valitettavasti unohtunut.
Ohjelmissa olemme nähneet   taas tansseja, mm. taidokasta tulitanssia. Joinain päivinä  puhelias ja hauska alkuasukas opetti kuinka kookospähkinä halkaistaan. Olemme osallistuneet myös Kava-seremoniaan.  Siinä istutaan ringissä maton päällä ja juodaan kupista paikallista juomaa, Kavaa (joka ei ole alkoholia) juhlallisin ja täsmällisin kuvioin jokaiselle vuorollaan tarjoiltuna.
Sama henkilökunta,  joka osallistuu tansseihin ja tarjoiluihin saattaa muuttua alkuasukkaiksi, jotka hyökkäävät turisteja tuovan veneen kimppuun.  Fidzillä on vielä parisataa vuotta sitten harjoitettu ihmissyöntiä. Onneksi sitä ei enää tapahdu kuin leikisti.
Samassa paikassa meidän kanssa oli kaksi venettä Uudesta Seelannista, Sea Dove ja Tuscado-Junction.  Tutustuimme taas nopeasti ja saimme paljon hyvää tietoa heidän maastaan ja myös Fidziltä, joka tuntuu olevan uusiseelantilaisille talvipurjehduspaikka vähän niin kuin meille Ahvenanmaan saaristo kesäisin.
Jalkapohjat ovat tottuneet jo mukavasti maastossa kävelyyn. Emme ole paljon käyttäneet täällä kenkiä edes illallisella, mutta eipä täällä kenkiä näy paljon muillakaan. Sitten tapahtui onnettomuus.  Richard ja Joan olivat lähdössä illan pimeässä jollallaan veneelleen Sea Dovelle, kun Joan astui rauskun (stringray)  päälle, joka iski pyrstöllään hänen jalkapöytäänsä.  Isku oli kovin kivulias ja jalka oli turvoksissa vielä muutaman päivän päästä. Sen jälkeen me käytimme ainakin pimeän aikana crokseja ja tömistimme ja läiskytimme ennen veteen astumista.
Seuraavaksi purjehdittiin lyhyt matka Malololailai-saarella olevaan Muscet Cove Marinaan (17.46,7S  177.10,6E).


Tämäkin on upea paikka, mutta aivan erilainen kuin edellinen.
Alueella on laituri ja Yachtclubin tilat ja myös pieni ja kallis kauppa, uima-allas, kaikenlaisia pieniä vesikulkuneuvoja tarjolla,  vuokrattavia huviloita,  golfkenttä ja pieni lentokenttä.  Tämä taitaa olla tyypillinen Fidziläinen lomanviettokeskus.

Tullessamme oli kova tuuli, poijupaikat olivat täynnä ja ankkuripaikoilla oli aika huono pito. Olimme tyytyväisiä kun saimme viimeisen vapaan laituripaikan.  Muutaman kymmenen metrin päässä veneestä  on lähin baari ja grillauspaikka, joka on kaikkien veneilijöiden ja mökkiasukkaiden kohtauspaikka iltaisin. Kaupasta voi käydä ostamassa grillipaketin ja lautaset saa baaritiskiltä. Ei tarvitse edes tiskata itse.  Kovin avoimien ja puheliaitten uusiseelantilaisten ja australialaisten kanssa pääsee grillatessa helposti juttusiin. Saimme myös kutsun uusi seelantilaiseen kotiin, kun saavumme sinne.
 Monet pysähtyvät ohi kulkiessaan Verden kohdalle ja katsovat lippua ja Helsinki-tekstiä ja arvailevat mistä olemme.