Sunnuntaista 8.5. sunnuntaihin 22.5.

Lähdettiin Antiguan saaren länsirannalle. Manu esitti matkalla toivomuksen, että alkaisi sataa, että purjeet puhdistuisivat suolavedestä. Se toive toteutui melkein välittömästi ja perusteellisesti. Sitä sadetta kesti melkein kaksi vuorokautta ja vettä tuli todella paljon. Ajettiin pariksi yöksi Deep Bayhin, joka on vähän Jolly Harbourin pohjoispuolella. Se oli rauhallinen paikka, jossa oli vain pari venettä meidän lisäksi.
Seuraavaksi ajettiin Jolly Harbouriin (17ast 04min 02,3sek N, 61ast 53min 03,9sek W), johon Verde jää telakalle säilytykseen. Matkalla kuivateltiin purjeita pitämällä niitä ylhäällä, vaikka tuulta ei ollut kuin nimeksi. Ankkuripaikalle tullessa pakattiin äkkiä purjeet pois, etteivät ehtineet uudestaan kastua.
Alkoi vallan valtava helle. Vene nostettiin pukeille ja me hikoillen ja vähän tuskaillen siivoamme, kiillotamme ja järjestämme veneeseen jäävät tavarat paikoilleen ja kotiinlähteviä kasseihin. Pesemme kaappeja ja pilssiä, että saisimme ruoanhajutkin pois, eikä vene houkuttaisi torakoita. Torakkamyrkkyäkin laitetaan sinne ja tänne. Kannelta pitää siirtää kaikki tavarat pois sisälle tai varastoon. Varsinainen vikalista ei ole ei ole kuitenkaan kovin pitkä. Moottori ei sammu normaalisti ja vika on paikallistettu virtalukkoon, joka pitää uusia. VHF lakkasi toimimasta ja takuuseen on luvattu uusi puhelin. Lokipyörästä katkesi siipi, kun sitä puhdistettiin, uusia pitää sekin. Kun pohja pestiin painepesurilla, huomattiin että SSB-radion maadoituslevyjen kiinnitysruuvit olivat syöpyneet poikki. Onneksi eivät olleet pudonneet mereen.
Kun saamme työmme valmiiksi, Verde siirretään varsinaiselle varastoalueelle ja laitetaan ns. hurrikaani cradleen. Alueella on betonilaatta, johon vene kiinnitetään lujasti. Tämä varastointi täyttää Pantaeniuksen vakuutusehdot.
Tämä telakka näyttää asialliselta ja hyvin hoidetulta. Henkilökunta on avuliasta ja ystävällistä. Täällä on muitakin tuttuja suomalaisveneitä. Turvallisin mielin jätämme Verden tänne.
Nyt alkaa näissä helteissä olla jo ikävä kotiin ja Suomeen. Olemme tyytyväisiä matkaamme. Olemme oppineet jo vähän Caribian tyyliin olemaan kiirehtimättä koko ajan. Ihmiset täällä ovat rentoja ja mukavia. Kanssaveneilijöistä on löytynyt paljon ystäviä ja tuntuu, että kaikki matkaveneilijät ovat ikään kuin samaa perhettä. Tarvittaessa aina löytyy apua. Me olemme oppineet valtavan paljon niin purjehduksesta kuin monesta muustakin asiasta. Opittavaa ja koettavaa riittää vielä paljon. Palaamme tänne takaisin vuodenvaihteen tienoilla ja jatkamme sitten matkaa johonkin suuntaan. Suunnittelemme kesän ja syksyn aikana uusia seikkailuja.
Sunnuntaina 22. päivä olemme sitten jo Suomessa.
Blogin kirjoittelu loppuu tältä erää tähän. Katsotaan sitten vuodenvaihteen tienoilla, jatkuuko tarina.
Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet näitä juttuja lukea ja kiitos myös kommenteista, niitä on aina hauska saada.

Laivakoira ja Kippari

Lauantaista 30.4. lauantaihin 7.5.

Tuuli ja maininki rauhottui pikku hiljaa ja sitten ajettiin kohti pohjoista, Antiquaa ja ankkuroitiin English Harbouriin (17o 00’ N, 61o 46’ W). Matkalla saatiin pitkästä aikaa oikea kala, noin metrinen Dorado. Kovasti se pisti vastaan, mutta yhteistoimin saatiin kaunotar kesytettyä. Kalaa oli meille liikaakin, joten annoimme osan kalasta Anandan väelle. He olivat tulleet samaan ankkuripaikkaan jo päivää aikaisemmin.
Aika on kulunut hyvin tätä historiallista 1700-luvulla rakennettua ja myöhemmin kunnostettua Lord Nelsonin Dockyardia ja sen ympäristöä ihastellessa ja kävelyretkiä tehdessä. Sunnuntaina menimme (tosin taksilla) ylös Shirleys Heightsille, missä olimme kuulleet olevan ”hyvät bileet”. Ihan odotusten mukaisesti siellä sai (ostaa) syömistä ja juomista ja Steelbändi soitteli meille omalla, vauhdikkaalla tavallaan. Ohjelmistoon kuului musiikkia ihan laidasta laitaan.
Olemme myös pesseet ja kunnostaneet venettä, sillä telakalle nosto alkaa olla jo lähellä. Huhtikuun lopusta lähtien on lämpötila myös selvästi noussut. Osa aikaa menee pelkkään hikoiluun, lepäilyyn ja vilvoittavaan uintiin. Veden lämpötila on vain 26 astetta.

Sunnuntaista 24.4. perjantaihin 29.4.

Muutamaksi päiväksi aiottu pysähdys Deshaiesin ankkuripaikalla venyi pidemmäksi. Kun muutaman lepopäivän jälkeen rupesimme suunnittelemaan lähtöä eteenpäin, alkoikin sateinen ja tuulinen aika. Tuulet kääntelivät ja keikuttivat tässä lahdellakin venettä aika reippaasti. Kun säätiedotukset vielä kertoivat aallonkorkeudeksi yli 3 m, päätettiin jäädä odottelemaan leppoisampia kelejä.
Ankkuripaikalle tuli kyllä veneitä etelästä, mutta pohjoiseen lähtijöitä ei juuri ollut ja lahti täyttyi veneistä.
Yhtenä päivänä tapasimme kylällä englantilainen Moon Songin veneen kolme miestä, Davidin, Johnin ja Edin. Ed puhui yllättäen suomea. Selityksenä oli, että hänellä on suomalainen vaimo ja he viettävät kaikki kesät Suomessa kesämökillään. Meistä tuli heti ystäviä. Tutustuimme myös erääseen toiseen englantilaisveneeseen Anandaan. Istuimme yhtenä iltana kaikki yhdessä Moon Songissa ja toisena Anandassa ja puhuimme sekaisin englantia ja suomea.