Tiistaista 19.4. lauantaihin 23.4.

Viereen tuli vene Suomen lipulla, sen nimi oli Merilelu. Me soudimme tervehtimään ja saimme yllätyksen. Englantia puhuva nuori nainen pyyteli anteeksi, että hän puhuu vain muutaman sanan suomea ja kertoi olevansa hollantilainen, samoin kuin hänen mukana olevat vanhempansa. Veneen omistaja ja kapteeni oli suomalainen Kari, joka sillä hetkellä ei ollut veneessään. Juttelimme hetken ja toivotimme hyvää matkaa.
Kun St. Annen pieni kylä oli tutkittu, päätettiin lähteä liikkeelle. Päätettiin ajaa yön yli kun kelikin oli leppoisa. Tuulta välillä liian vähänkin. Aamulla oltiin taas Deshaiesin kohdalla ja päätettiin pysähtyä muutamaksi päiväksi.
Torstaina kiipesimme aika jyrkkää mäkeä ylös ja vierailimme Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa oli myöskin joitain eläimiä. Se on tosi hieno paikka. Kannattaa käydä, jos satutte Guadeloubelle käymään. Kaikessa rauhassa kävelimme ja ihailimme niin uljasta kasvipaljoutta kuin papukaijoja ja lammen kaloja. Monet täkäläisistä luonnonkasveista ovat näköjään Suomessa huonekasveina.
Perjantaina kiipesimme pienen Deshaiesjoen vartta pitkin yläjuoksulle päin. Matkasta ei tullut kauhean pitkä, mutta kun suurin osa pompittiin kiveltä toiselle joen puolelta toiselle, niin kyllä se ainakin minun jaloilleni antoi tarpeeksi liikuntaa. Ylhäällä kävimme uimassa joessa ja sen viileä, suolaton vesi virkisti mukavasti.
Tästä on tullut oikein hyvä kuntoilujakso, kun vielä edellisiin lisätään paljon uintia ja snorklausta lähirannassa. Lisäksi olemme huoltaneet taas venettä. Esimerkiksi veneen moottori käy hyvin, mutta ei sammu normaalisti. Manu saa sen kyllä sammutettua moottoritilasta vasaranvarren avulla. Nyt hän on etsinyt vian syytä voidakseen korjata sen. Ja saattaahan niitä muutamia muitakin vikoja olla.
Korjasin ”kirjoitusvirheen”, jonka tein edellisessä blogissa. Luoteisväylä lipsahtanut koillisväyläksi.

Perjantaista 8.4. maanantaihin 18.4.
Tehtiin tosi hyvä ja vauhdikas purjehdus Dominican pääkaupunkiin Roseauhun (15ast 17min 04sek N, 61ast 22min 34sek W). Vastassa oli ystävällinen ja paljon puhuva poijupoika, joka osoitti ankkuripaikan, vei minut veneellään tulliin käymään ja löysi vielä poijunkin meille, kun sitä pyysimme. Tietysti pientä korvausta vastaan.
Aamulla lähdettiin taas eteenpäin kohti etelää. Tälle matkalle osui kaikenlaista keliä. Oli poutaa ja sadetta, kaikenlaista tuulta. Pitkästä aikaa sateessa tuli hetkeksi oikein kylmäkin.
Ajettiin saman tien Martiniquen eteläpuolella olevaan Le Marin (14ast 27min 50sek N, 60ast 52min 18sek W) satamaan. Viimeisellä, itään suuntautuvalla pätkällä saatiin oikein kunnon vastainen tuuli ja maininki.
Ankkuripaikassa tavattiin Sarema-veneen Pekka. Istuimme hänen kanssaan muutamana iltana ja saimme paitsi hyvää seuraa, myös oikein hyviä neuvoja ja apuja tältä paljon maailmaa kiertäneeltä kapteenilta. Hän on veneellään vaimonsa Riitan kanssa purjehtinut mm. läpi Luoteisväylän.
Muutamaksi päiväksi siirryttiin hyvin pieni matka St. Annen ankkuripaikkaan. Täällä ei ole niin paljon veneitä, ja vesi on puhtaampaa niin että päästään uimaan.

Keskiviikosta 6.4. torstaihin 7.4.

Purjehdittiin Marie Galant nimiselle saarelle. Tämä pieni saari vähän hankalassa suunnassa tuulien suhteen ja siksi siellä käynti on tähän asti jäänyt. Ajoimme ankkuriin St-Louisin (15ast 57min 20sek N, 61ast 19min 20sek W)pikkukaupungin eteen. Kun kävimme kaupungilla tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa aika lailla taaksepäin. Useimmat talot olivat aika surkean näköisiä. Ihmiset olivat toki iloisia ja ystävällisiä. Yhteysalukset toivat tännekin turisteja, mutta kaupunkikuvassa se ei näkynyt aivan samalla tavalla kuin jossain muualla.
Aamulla tehtiin vielä kävelylenkki ja nähtiin vähän kaupungin ympäristöäkin. Saaren pääelinkeino on maatalous. Tie kulki sokeriruokopeltojen keskellä. Näimme myös lehmiä ja erikoisen näköisiä sikoja. Palasimme veneelle ja suuntasimme taas kerran kohti Les Saintesia, koska Marie Galantilla ei ole tullia ja aiomme nyt lähteä pois Guadeloupen alueelta. Mukavasti myötätuulessa tultiin tämä lyhyehkö matka.

Kiitos Hannu tarkkaavaisuudestasi, kyllä sen tuuli/vesigeneraattorin nimi on Duogen. Kuitenkin se on sellainen malli, joka toimii tuuligeneraattorina, kun se on pystyssä ja kun siihen vaihdetaan potkuri lavat ja masto käännetään veteen, se toimii vesigeneraattorina. Myötätuuli osuuksilla tuuligeneraattorilla ei saada kunnon tehoja, mutta vesigeneraattori tuottaa hyvin. Meillä se on toiminut erittäin hyvin.
Huomasin, että Verden pituus oli muuttunut jossain tekstissä vahingossa 1 metriksi, kun se oikeasti on 11 m. Anteeksi kaikki mokat.

Mukava huomata myös, että kylmän talven jälkeen se kesä saapuu Suomeenkin. Veneen laskua suunnitellaan ja venekursseja aloitetaan.

Lauantaista 2.4. tiistaihin 5.4.

Nyt löytyi oikea paratiisisaari! Tämä on pieni Ilet Gosier, Point-à-Pitrestä muutama maili itäänpäin. Saari on vain alle kilometrin mittainen, mutta tänne mahtuu monta ihastuttavaa asiaa kuten pitkästi hiekkarantaa, sopivan matalaa kaikenikäisille, mukavasti varjostavia kookospalmuja, piknikpöytiä siroteltuna puitten lomaan ja tilaa pelata vaikkapa jalkapalloa tai petankkia, ranskalaisten alueella kun ollaan. Luonnon kauneutta joka puolella yllin kyllin ja on täällä pieni baari-ravintolakin. Viikonloppuna paikka oli täynnä ihmisiä ja veneitä kaupungista. Olivat tulleet piknikkasseineen ja kylmälaukkuineen joko omalla veneellä, vesiskootterilla tai pienellä yhteysaluksella. Aikamoinen touhu ja hälinä vallitsi niin vesillä kuin saaressakin. Mutta auringon laskiessa saari hiljeni ja maanantaista alkaen paikalla oli vain purjeveneitä, jotka olivat ankkurissa saaren ja sitä ympäröivän koralliriutan suojassa. Mikä ihana rauha!

Maanantaista 28.3. perjantaihin 1.4.

Muutama päivä kului kauniissa Le Bourgin ankkurissa. Tapasimme taas suomalaisia Canace-veneen Vekan ja Hannan.
Torstaina suuntasimme taas vähän matkaa pohjoiseen Point-à-Pitre kaupunkiin (16ast 14min 02sek N, 61ast 32min 07sek W). Ja taas jouduttiin kryssimään.Tultiin aika isoon kaupunkiin, jossa asukkaita on noin 30 000. Kaupungin rannassa oli kalakauppiaita myymässä saalistaan ja myös aika suuri tuoretavaratori. Täällä on parikin isoa huvivenesatamaa, mutta me seurasimme ohi ajavien isojen laivojen kulkua satamaansa ankkuripaikaltamme.
Kävimme myös akvaariossa katsomassa upeita, värikkäitä kaloja, joita nyt näki ilman snorkklia. Iso osa niistä oli meille jo tuttuja. Tässä mukana kuva muutamasta värikkäästä kalasta.