Tietoja Verdestä

Täydensimme koko blogin alussa olevaa sivua S/Y VERDE maailman merillä. Laitoimme sinne lisää tietoja veneestä ja sen varusteista. Laitoimme myös muutaman kuvan.

Tämä olisi pitänyt tehdä jo viime kesänä, mutta parempi ehkä myöhään kuin…
Ne joita nämä asiat kiinnostavat (ainakin Junnu), voivat käydä sieltä katsomassa.

Lauantaista 26.3. sunnuntaihin 27.3.

Aamulla lähdettiin heti etelään kun olimme saaneet patongin ja croissantit nuorelta mieheltä, joka mukavasti toimitti niitä kumiveneellään meille ja muille niitä illalla tilanneille. Tämä on tosi hyvä palvelu.
Meidän ensimmäinen etappi oli vain 8 mailin päässä oleva Ilet Pigeon ja Cousteaun luonnonsuojelualue. Kiinnitimme veneen yhteen saaren vieressä olevista poijuista ja lähdimme snorklailemaan. Näimme taas värikkäitä kaloja ja kilpikonnia. Paikalla oli paljon laitesukeltajia, jotka näkivät tietysti maisemia paljon syvemmältä kuin me ja kenties hienompiakin.
Sukelluksen jälkeen jatkoimme purjehdusmatkaa vielä muutaman mailin ja asetuimme yöksi pieneen Anse á la Barquen lahteen, jossa taisimme olla ainoa vierasvene, muut olivat paikallisia kalastus- ja huviveneitä.
Sunnuntaina matkasimme kohti Les Saintesin saaria. Aluksi oli niin pieni tuuli, että ajoimme vain moottorilla. Vähän ajan päästä jo päästiin purjehtimaan. Saaren eteläkärjessä tuuli sitten voimistui, niin kuin usein saaren kupeessa käy, ja oli hetkellisesti 15 m/s. Kun päästiin saaresta irti, tuuli vähän rauhoittui, mutta oli täysin vastainen. Niin me sitten kryssimme koko saarten välin ja matkan pituus tuli moninkertaiseksi. Mutta meillä ei ollut kiirettä, ja purjehtimaanhan tänne on tultukin. Hyvissä ajoin iltapäivällä oltiin perillä Le Bourgin ankkuripaikassa (15ast 51min 58sek N 61ast 35min 14sek).

Maanantaista 21.3. perjantaihin 25.3.

Maanantai-iltana puolenyönaikaan herättiin muutaman tunnin unien jälkeen ja nostettiin ankkuri. Lähdettiin pitkästä aikaa yöpurjehdukselle. Suuntana oli Antigua ja matkaa noin 84 mailia ja halusimme päästä satamaan valoisan aikaan. Mukavaksi menon teki se, että oli täysikuun aika ja oikeastaan koko yönä ei ollut pimeää. Oudolta tuntui yön viileys. Jouduttiin oikein pukemaan päälle tuulitakkiakin. Vaikka tuuli oli isoimmillaan vain 10 m/s ja maininki alle 2m, keikkui vene välillä aika lailla. Pienennettiin purjeita kakkosreiviin, että meno tuli vähän mukavammaksi. Tuuli oli taas aika vastainen, mutta pääsimme kuitenkin yhdellä halssilla Antigualle asti. Loppumatkasta muutama maili kryssittiin, että päästiin Fallmouthin satamaan (17ast 00min 40sek N, 61ast 46min 37sek W). Perillä oltiin tiistaina iltapäivällä neljän jälkeen. Olemme ehkä tehneet yöpurjehduksia valvomisineen liian vähän viime aikoina. Yhden yön purjehdus on ehkä se kaikkien vaikein. Jos valvoo monta yötä peräkkäin, saa paremmin kiinni rytmistä. Olimme perille päästyämme niin väsyneitä, että nukahdimme melkein heti syömisen jälkeen ja nukuimme kellon ympäri.
Perjantaina suunnattiin kohti Guadeloubea ja saatiin upea purjehduspäivä. Tuuli oli riittävän suuri että päästiin eteenpäin kunnolla ja vielä sopivan suuntainen. Maininki oli pienin, mitä on nähty sitten Las Palmasista lähdön jälkeen ja aurinko paistoi koko matkan. Asetuttiin taas yöksi tuttuun Deshaiesin lahteen (16ast 10min 09sek N, 61ast 47min 29sek W). Jo käytyjen satamien lisäksi meillä on kyllä tarkoitus löytää myös uusia, hienoja paikkoja täältä Guadeloubelta.

Maanantaista 15.3. sunnuntaihin 20.3.

Ajettiin muutaman mailin matka etelään Philipsburgin kaupunkiin. Toivottavasti täällä ei aallokko plätkytä veneen perään yöllä niin kuin edellisessä lahdessa. Jouduimme siellä käyttämään korvatulppia, että uni tuli.
Tällä kertaa ei tarvinnut käyttää korvatulppia. Tämä on Sint Maartenin pääkaupunki ja ihan oikea kaupunki. Rantakadun ja sen lähitienoon on kuitenkin vallannut taas turistihömppä. On baaria ja ravintolaa ja vaatekauppaa ihan mahdottomasti. Syy tähän löytyi risteilylaivojen laitureista, joissa välillä oli viisikin isoa laivaa purkamassa tuhansittain turisteja kaupunkiin. Jopa mekin innostuimme täältä ostamaan vähän vaatteita. Olivat nimittäin halpoja.
Välillä käy mielessä, että olisi pitänyt päästä tänne Caribialle purjehtimaan jo kymmeniä vuosia sitten. Saaret ja satamat olisivat olleet taatusti erilaisia ja aidompia.
Päätettiin, että Sint Maarten (St Martin) saa olla tämän reissun pohjoisin ja samalla läntisin saari. Säästetään elämykset siitä eteenpäin ensi talvelle. Paljon on hienoja satamia jäänyt näkemättä niiltä saarilta, joissa olemme jo käyneet. Olemme sopineet , että Verde jää Jolly Harbourin Boatyardille, siis telakalle säilytykseen toukokuulla ja me lennämme kotiin rakentamaan uudelleen mökkiä joka paloi viime syksynä. Tulemme sitten ensi talvena takaisin tänne ja jatkamme purjehdusta.
Keskiviikkona tultiin takaisin St-Bartsille. Maininki oli aika pieni ja tuuli oli suuruudeltaan mukava mutta vastainen. Jouduttiin taas kryssimään ja lyhyestä matkasta tuli melkein tuplapitkä. Tuttuun, jo kerran käytyyn satamaan oli helppo tulla.
Bartsilla viivyttiin taas monta päivää. Odoteltiin vähemmän vastaisia tuulia. Hyvin on aika kulunut. On uitu, vähän lenkkeilty, huollettu venettä ja vaan oltu ja nautittu olosta.

Maanantaista 7.3. sunnuntaihin 13.3.

St-Bartsissa viivyttiin vielä muutama päivä. Käytiin mm. katsomassa pari karnevaalitapahtumaa, joista toiseen ja sen asuihin ja musiikkiautoihin olivat paikalliset nähneet paljon vaivaa. Osallistujia oli sadoittain ja asut esittivät kaikkea mahdollista eläinhahmoista Mikkihiireen ja enkeleihin.
Meidän lähellä ankkurissa oli myös maailman suurin yksityinen superjahti Eclipse. Paikallisessa lehdessä olleen artikkelin mukaan jahti on 163,5 m pitkä (Verde on 11m) ja siinä on 70 hengen miehistö ja mm. kaksi helikopterikenttää. Sen omistajaksi mainitaan venäläinen miljardööri Roman Abramovich.
Mieluummin olen meidän pikku Verdellä. On ihan oma rauha eikä tarvitse valvoa noita kaikkia seitsemääkymmentä. :)

Torstaina purjehdittiin muutaman tunnin matka Sint Maartenille. Tämä saari on aikoinaan jaettu Ranskan ja Hollannin kesken. Ranskalaista puolta sanotaan St-Martiniksi. Me olemme siis hollantilaisella puolella, joka virallisesti muodostaa muutaman muun pikkusaaren kanssa Alankomaiden Antillit-ryhmän. Virallinen kieli on hollanti ja virallinen raha on guldeni. Kaduilla kuulee kuitenkin melkein pelkästään englantia ja rahana käytetään US dollaria.
Asetuimme ankkuriin Simpson Bayhin (18ast 2min N, 63ast 6min W), josta pääsee nostosillan alitse Simpson Bay Lagooniin, isoon ja matalahkoon altaaseen, josta ison osan ovat valloittaneet satamalaiturit valtavine jahteineen. Myös siellä on aluksia ankkurissa. Silta aukeaa kuitenkin vain kolme kertaa päivässä ja altaaseen kulusta pitää maksaa lisämaksu ja vielä vesi siellä on aika likaista. Siispä Verde pysyy ulkopuolella ankkurissaan ja me ajelemme sillan alitse jollalla ihan ilmaiseksi. Tämän Lagoonin toinen puoli on ranskalaista aluetta, mutta jos ajelee jollalla rajan yli, ei mitään rajamuodollisuuksia tarvitse hoitaa.
Täällä on hyviä ja edullisia venevarustekauppoja. Sielläkin oli helpointa käydä jollalla.
Sunnuntaina teimme pidemmän retken Lagoonin toiseen päähän Marigot Bayn satamaan, ranskalaiselle puolelle. Katselimme perillä olevaa pikku kaupunkia, joka oli kyllä aika hiljainen sunnuntaina puoleltapäivin. Joimme kahvit croissantin kera, kun ”Ranskassa” kerran oltiin. Matkalla näimme valtavan määrän aluksia, suurin osa ankkurissa. Koko ja kunto vaihteli superjahdeista ruostuneisiin ja osin uponneisiin romuihin.

Tiistaista 1.3. sunnuntaihin 6.2.

Vihdoin saatiin tieto, että meidän kovasti odottama paketti on tullut ja noudettavissa FedEx:ltä , teollisuusalueelta. Saatiin ohjeet ja käveltiin sinne ihan mukava parin kilometrin matka. Aika isossa laatikossa oli pienen pieni pussi, jossa jokin tärkeä osa vesikoneeseen. Manu vaihtoi osan vanhan tilalle, ja kone rupesi toimimaan. Vesikone on se vempain joka tekee meille puhdasta, juomakelpoista vettä suolaisesta vedestä. Se on tosi hyvä olemassa etenkin pitemmillä purjehduksilla. Aikoinaan se lopetti ykskaks toimintansa, mutta nyt on kaikki taas hyvin.
Keskiviikkoaamuna suunnattiin keula kohti St-Barthelemyn saarta, tai lyhyemmin St-Bartsia. Pitkästä aikaa lähdettiin matkaan täysillä purjeilla. Päästiin hyvää vauhtia eteenpäin, mutta tuuli oli niin vastainen, ettei päästy ihan oikeaan suuntaan. Matkalla saatiin vielä oikein kunnon sadekuuro niskaan. Ihan piti kaivaa esiin sadetakkejakin. Niin kuin aina täällä, sadepilven alla tuuli voimistuu ja saattaa käyttäytyä ihan omituisesti. Niinpä me sitten reivattiin. Sadetta jatkui melkein perille asti, mutta kun päästiin Gustavian kaupungin edustalle, alkoi aurinko paistaa. Meille näyttäytyi sataman edustalla oleva lahti ja saaren ranta koko kauneudessaan.
Tämä St Barts on oikeastaan ”meidän saari”. Sen ovat aikoinaan saaneet ruotsalaiset vuonna 1784 ranskalaisilta , kun luovuttivat heille kauppaoikeuden Göteborgiin. Kun Suomi vielä oli osa Ruotsia 1700-luvun lopulla, niin omistusoikeus on ihan selvä. Ranska tosin osti saaren takaisin vuonna 1877 80 000 frangilla.
Tämä on kaunis, pieni saari. Se ikään kuin Ranskan näyteikkuna länteen. Liikkeissä on huippumuotitavaraa. Vaikka St-Barts on tullivapaa alue, niin hintalappuja ei uskalla edes katsoa. Turisteina on mm. paljon amerikkalaisia rikkaammanpuoleisia ihmisiä, niin risteilijöitten tuomia, kuin muitakin. Pieni lentokenttä tuntuu olevan kovassa käytössä. Pienehköjä lentokoneita näyttää olevan jatkuvasti nousussa tai laskussa. Saaren väestö on pääosin valkoihoista, toisin kuin muissa käymissämme saarissa.
Me asetuimme ankkuriin aika kauas satamasta, jotta vesi on puhtaampaa ja voidaan uida, mutta lähelle Gros Ilets kiviä ja pikku saaria. Pitkästä aikaa oli mukava käydä niitten luona snorklaamassa ja katsomassa upean monivärisiä ja muotoisia kaloja.
Saavuimme tänne ihan tietämättämme paikallisten karnevaalien eli Mardi Grasin alkajaisiksi. Ensimmäisenä oli päiväkoti- ja kouluikäisten paraati. Siitä tietysti minä, vanha opettaja ja samalla mummi nautin täysin siemauksin. Upeita asuja olivat jaksaneet valmistaa. Hyvä idea sinne Nurmoonkin kouluväelle.
Täällä näkyy vielä yllättävän monella lailla ruotsalaisuusajan vaikutukset. On sinikeltaisia lippuja ja ruotsinkielisiä kadunnimiä vielä jäljellä. Mukavassa, veneilijöiden ja paikallisten suosimassa Select-baarissa voisi ilmeisesti tilatakin ruotsiksi. En kokeillut ruotsiksi, suomeksi enkä edes ranskaksi.